Sain viestin, viestin "ystävältä"
En haluu nähdä sinua ihan oikeesti kun ahistaa nyt kaikki ihmiset jotka vahtii, kyylää, tuputtaa apua. Apu on edelleenkin muualta. Huolehdi itsestäsi, minua ei ole olemassa. Keskityn muihin asioihin.
Siihen päättyi 4v ystävyys.
Järkytyin, koska luulin että olemme ystäviä. Hän joka itse on usein juossut luokseni turvaan ja itse soittanut monesti
"auta minua "!
Nytkin kuluneella viikolla laitoin viestiä "moikka, mitä kuuluu? Milloin nähdään?"
En ole koskaan tuputtanut apuani. Ja arvatkaapa kuinka paljon on aikaa ja mielenkiintoa kytätä ja vahtia ihmisiä? Öö tasan 0h, koska minulla on elämä.
Tässä on taas jälleen Kiitos. Mietin vain, mitä ihan oikeasti olen tehnyt väärin ja olenko todella ihan kamala ihminen? Mulla ei ole ihmisiä elämässäni ihan hirveästi ja arvaatteko kuinka helppoa on kaiken kokemansa ja taas tällaisten myötä laskea siihen ketään?
Se toinen puoli: Mahtavaa, että joku osaa kertoa suoraan asiat ja vetää rajat. Niin sitä pitää!
Mutta tuon viestin jälkeen juna meni ja se ei enää palaa asemalle. Sitä saa mitä tilaa!
Lisää kommentti
Kommentit