Paljon on mennyt asioita eteenpäin ja valtaosa asioista on melko mallillaan. Onneksi ja siitä olen maailman kiitollisin ja onnekkain.
Jotkin asiat junnaavat paikoillaan, oikeastaan aika merkittävät asiat ja ei auta, kun odottaa, että alkaa asioita tapahtumaan. Itse on kuitenkin paljon tehnyt töitä niiden eteen, mutta loppu on kiinni itsestä riippumattomista syistä.
Sivussa seuraa koko ajan huoli riittävätkö tulot kattamaan edes yrityksestä aiheutuvat kulut. Valitettavasti kodin ja perheen ylläpitämiseen tulot eivät tällä hetkellä riitä, joten jonkinlaisia lisätyö tai kokoaika työ ratakisuja on kohta alettava tekemään. Käytännössä siis joko tai.
Todella paljon harmittaa, että ihmisiltä leikataan tuloja ja samaan aikaan kustannukset nousevat peruselämisessä ja yksin yrittäjillä.
Ymmärrän, että asiakkaatkin jättävät tulematta, jos varaa ei ole. Ymmärrän, että kysellään erilaisia tarjouksia yms, vaikka samaan aikaan tekisi mieli huutaa, että ei raha minullakaan puussa kasva, päin vastoin olen köyhempi, kuin koskaan ikinä aiemmin. Silti hymyilen jokaiselle "on niin kallista" valittajalle tai tarjouksen kysyjälle. Ja jos annan yhdelle alennuksen, niin silloinhan minun on annettava toisellekin, joten ei se vaan toimi niin. Hinnastoissa on lueteltu erilaiset palvelut ja niiden hinta. Jos olisin miljonääri, niin voisin auttaa ihmisiä ilmaiseksi.
Joinakin iltoina ei vain jaksa enää kotona hymyilyttää, tulee itku. Monestakin syystä.. Ihan jo perus asiat ovat vaakalaudalla, saatikka että lapsilla on tulossa syntymäpäiviä ja kohta on joulukin. Ja kuinka paljon on laittanut peliin, että saa toteuttaa omia unelmia ja samalla auttaa muita ihmisiä. Voin vannoa, että olet kääntänyt kivet ja kannot!
Mää niin rukoilen, että tämä maailman tilanne lähitulevaisuudessa helpottaa ja sen myötä kaikilla helpottaa. Luotan tai ainakin yritän luottaa, että pakkohan tämän on jossakin kohtaa helpottaa.
Haluaisin kyllä kirjoittaa monesta aiheesta ja iloisistakin asioista, mutta nämä kyllä valtaa tällä hetkellä mieleni. Toki kirjoitan kaikesta, mikä on totta ja tiedän, etten paini tämän asian kanssa yksin. Meitä on samassa veneessä muitakin, täten myös vertaistuellinen näkökanta asiaan on suotavaa. Otan myös itse vastaan vinkkejä ja neuvoja, kuinka tästä tilanteesta päästä ulos, jos sieltä löytyykin vielä jokin kivi, mitä en ole huomannut kääntää.
Näissäkin hetkissä nimittäin se yksinäisyys korostuu, kun puoliso on lähes ainut kenelle voin asioista kertoa. Enkä aina halua häntä kuormittaa. Olisi niin ihanaa keskustella ystävän kanssa, tai toisen samassa veneessä olijan kanssa, vaihtaa niitä ajatuksia. Vaikka sitäkin arvokkaampia ja rakkaampia, niin valitettavasti lähipiirini koostuu lähinnä puolisostani ja lapsistani. On siihen joskus mahtunut muitakin, mutta aina saan pettyä ja puukon selkääni. Usein mietin, miksi aina tutustun "vääriin" ihmisiin vai olenko vaan todella valikoiva? On tosi vaikea enää luottaa ihmisiin, kun aina luottamus on petetty tavalla tai toisella. Osa ihmisistä on tehnyt todella paljon kiusaa ja suorastaan helvettiä elämästä. En todella halua yhtään enempää P#&%aa elämääni, saatikka tuhlata energiaa turhan päiväisiin asioihin, niitä on ihan tarpeeksi ollut omastakin takaa.
Joskus siis ihan surulliseksi tekee, kun kaikilla tai ainakin valtaosalla ihmisistä on edes se yksi hyvä ystävä, jota saa vierestä seurata. Toki heidän puolestaan olen valtavan onnellinen, että sellainen ihminen tai ihmisiä on löytynyt heidän elämäänsä.
Luovuttaja en ole, olen erittäinkin toiveikas! Eikä yrittämisestäkään jää kiinni, sillä intoa ja halua on tehdä ja näyttää tälle maailmalle. Tehdä edes hitusen parempi paikka tästä maailmasta, niin itselle kuin muillekin.
Aurinkoista ja toiveikasta viikon jatkoa jokaiselle.
Lisää kommentti
Kommentit