Kylläpä on ollut kylmiä ilmoja!
Olen kyllä maailman vilukissoin ihminen. Toukokuu ja vieläkin kuljen kelkkahaalari päällä ja sen alla paksut kerrokset vaatetta ja ei vaan pysy lämpimänä.
Ei paljoa tee mieli nenäänsä ulos pistää. Oon vaan katsellut matkoja lämpimään. Vielä ei vaan pysty, muuten olisin jo matkalla. Täytyy luottaa tai ainakin toivoa, että sieltä ne lämpimät meillekin saapuu tänne Suomen perukoille.
Jotenkin harmittaa, vaikka kuinka yrittää olla ja pysyä positiivisena, niin viime ja tällä viikolla on mieli kyllä ollut tosi synkkä. Ei sentään onneksi 24/7, mutta paljon kuitenkin. Tiedän, että tämäkin on onneksi vain ohimenevää!
Tällä viikolla on tullut paljon asiakas peruutuksia. Sekin kuuluu tähän yrittäjyyteen. Osa on sairaana, jos osa on todennut, ettei nyt talous sallikaan maksaa ylimääräisiä. Ymmärrän kyllä. Olisi hyvä, että ihmiset voisivat hoitaa itseään ennaltaehkäisevästi tai saada apua jo hyvissäajoin, mutta tämä meidän maailman taloudellinen tilanne ei monelle sellaista salli. Arvatkaa seuraako siitä sellainen kuuluisa lumipalloefekti? Uupuminen, pitkä toipuminen ja sitten sitä vasta meneekin rahaa ja tippuu jopa sairauspäivärahoille. Joten aikainen ja ennaltaehkäisevä tulisi itselle ja yhteiskunnalle edullisemmaksi.
Uutisoitiin taas, että yrittäjien kustannukset nousevat jälleen. Pienyrittäjillä on todella tukalat paikat kyllä. Toisinaan iskee itselleenkin epätoivo, että entä jos asiakkaita ei olekaan tarpeeksi? Tällä hetkellä elämme sellaisia aikoja, ettei yrityksille kovin helposti lainaakaan myönnetä. Investoinnit ja kehittäminen pysähtyy monella siihen. Itsekin kuulun tuohon joukkoon.
Tätäkin tekstiä olen kirjoittanut monta päivää. Mieli jos on matala, ei oikein synny järkevää tekstiäkään, enkä halua väkisin kirjoittaa.
Ensin mietin, etten voi negatiivisia juttuja julkaista, mutta miksi en? Sehän on elämää, jos välillä on huonoja päiviä tai jopa viikkoja. Muutama muukin ihminen on todennut näiden viikkojen aikana, että onpa tavallisesta poikkeavaa väsymystä ja motivaation kadottamista ollut. Toden teolla saanut tehdä töitä, että pääsee aamulla sängystä ylös ja pysyy hereillä. Kevät?
Tälllä viikolla pääsin näkemään ystävääni pitkästä aikaa. Kävimme pitkällä metsäkävelyllä ja tämän jälkeen syömässä kanasalaattia. Olipa ihana parantaa maailmaa, höpistä kaikkea. Piristi todella paljon päivää ja mielialaa. Minulla ei juurikaan ole muita, kuin lapset ja puoliso. Ystävät ovat syystä tai toisesta puukottaneet selkään ja aiheuttanut ison epäluottamus aukon. Muutaman ihanan ihmisen kanssa aikataulut harvoin natsaavat.
Lisäksi olen pysähtynyt itseni äärelle, laitoin huoneen hämäräksi ja rentouttavaa musiikkia. Tein hengitysharjoituksia ja nautin hetken rauhallisesta yksin olosta. Kukaan ei tarvinnut minua, sain olla vain omien ajatuksieni kanssa. Nyt on mieli ja keho taas huomattavasti rennompi ja rauhallisempi. Kaikki se ahdistus ja muu hävisi, ajatukset selkeytyvät.
Näin loppu viikosta olen taas jo entinen oma itseni, pyristelin tuon ahdistavan jakson läpi. Tänään mietin, että miten voikaan usein sattua hyvä porukka tai ryhmä. Ihan sama onko opiskellut, ollut töissä, pitänyt jotain ryhmää, niin aina on ihan mahtava porukka ja ryhmähenki. Usein niistä jää pitkä aikaisia ihmisiä elämään. Tapaamisista jää aina ihan mahtava fiilis.
Eli loppujen lopuksi kaiken synkkyyden keskellä: Elämässä oli tälläkin viikolla paljon enemmän hyvää ja positiivista, kantavia ja eteenpäin vieviä asioita ja ihmis kohtaamisia.
Haluan toivottaa kaikille aurinkoista viikonloppua, on luvattu ihania ilmoja ja lämpeneviä säitä.
Haluan toivottaa myös kaikille äideille ja äidin virkaa kantaville oikein rakkauden täytteistä äitienpäivää!!
Lisää kommentti
Kommentit