Elämä

Elämä voi muuttua hetkessä...

Vaikka sekin on jo tämän elämän aikana tullut koettua useamman kerran, niin silti se joskus yllättää.

On koettu vaikka millaista ja menetetty paljon läheisiä. Viimeisen kahdenvuoden aikana taas paljonkin, mutta osallistunut vai 4-5 hautajaisiin. Sellaiset olisi taas jälleen edessä. 

Suku vain vähenee, ei ole enää montaa lähipiirissä. 

Läheisen poismenon myötä meille muutti asumaan koira. Tämäkin tapahtui hyvin yllättäen, en sellaiseen ollut edes varautunut. Nyt opettelemme uutta elämää hänen kanssaan. Rutiinit menevät uusiksi kerta heitolla. Muutoinkin 2-3h yöunia paljon takana ja tämän myötä niitä on ollut lisää ja lisää. Katsotaan saadaanko me koulutettua tästä meille hyvä koira. Tai on hänessä tosi paljon hyvää, mutta merkityksellisiä asioita, jotka eivät ole niin hyvin. Hän on mm. täysin kouluttamaton ja saanut olla omanelämänsä boss. On aika tuittupää. Yhdessä hetkessä enkeli ja yhdessä hetkessä piru!

Tässä on menty pitkän aikaa hirmusta haipakkaa ja paljon on mielen päällä ollut. Pitkästä aikaa edes jollain lailla sain nukuttua. Herättyä vein koiran ensin ulos ja ruokin meidät molemmat. Muu perhe nukkuu, joten saanut nauttia aamusta ihan rauhassa, kun on hiljaista eikä ole kiire yhtään minnekään! Juuri tämmöistä hetkeä tarvitsin, ehkä stressikäyrät hiukan laskeutuu tämän myötä. Tykkään kiireettömistä aamuista ja siksi arkenakin herään hyvissä ajoin, että ehdin tehdä kaiken rauhassa. Silti viimeaikoina aamut ovat tuntuneet todella kiireisiltä ja stressaavilta, eikä olisi halunnut enempää tinkiä yöunista.

Tämäkin on vain vaihe, se helpottaa ajan kanssa.

Asiakkaani ovat puhuneet tällä viikolla paljon kuolemasta, elämän rajallisuudesta ja ikäihmiset ovat heränneet tekemään ns. kuolinsiivousta ja keskustelemaan läheisten kanssa, mitä sitten kun aika jättää. Mielestäni se on hienoa, että asia ei ole tabu ja asiat ovat selkeitä, niin ei tarvitse sitten pohtia "mitenhän hän olisi tämän toivonut menevän", eikä tarvitse tapella jos kaikilla on omat mielipiteensä asiassa. Voi kunnioittaa vainajan toivetta. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, milloin se viimeinen päivä koittaa, joten ei ole tyhmää olla viisas ajoissa. Yleensä nekin, jotka eivät ole halunnut olla missään tekemissä ja ovat riidoissa, jostain kumman syystä ilmestyvät paikalle, kun on perinnönjako edessä. Sitten riidellään, kun muut ovat kaikkensa tehneet ja auttaneet toista, pitänyt vilpittömästi huolen sillä aikaa, kun muut ovat omaa elämäänsä eläneet.

Elämän mittaan ajatukseen tottuu, se ei ole enää pelottava ja ahdistava. Sen hyväksyy. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän on enää päiviä täällä maan päällä. Elettyjä päiviä on enemmän, kun mitä edessä enää on.

Samaan aikaan surullista ja kunnioitettavaa.

Kaikesta huolimatta, olipa suruja ja elämän tuomia koettelemuksia olisi hyvä osata elää. Elää ja nauttia, etsiä vaikeuksienkin keskellä niitä hyviä asioita. Ei tarvitse sitten vanhana katua ja harmitella, kun meni vuosia hukkaan tai jätti jotain tekemättä. Näitäkin puheita ja viisauksia olen saanut kuolinvuoteella katuvilta, heitä hoitaessani.

Elämä on tässä ja nyt!