Mietteitä aamukahvilta

Sateinen aamu,

yhtä aikaa on joutava päivä lähteä töihin, kun olisi jäädä viltin alle löhöilemään.

Tässä aamukahvia juodessa katselen ikkunasta ulos, puissa on jo selkeät kesän merkit, sieltä se luonto heräilee. Luonto sai vettä ja puhkesi kukkaan. Ihanaa ja kaunista.

Välillä katse kiinnittyy ohi kulkeviin ihmisiin ja saa erillaisia tuntemuksia minusta esille:

• Vanha pariskunta hitaasti kävellen. Toisiaan tukien ja käsikkäin kävellen. Heistä huokuu rakkaus ja rauha. Sellainen tuo hymyn huulille. Ehkä sitä salaa toivoo, että itsekin tuossa iässä olisi terve ja saisi kulkea puolison kainalossa.
• Reippaita lenkkeilijöitä, soimaan itseeni, kun oma liikunta on jäänyt lähes olemattomaksi. Haluaisin kyllä, olen joutunut vain pitkään kuntouttamaan itseäni ja on vaikea taas lähteä liikkeelle. Ehkä lenkkeily seura tekisi ihmeitä. 
• Koulukkaita pyöräilee, usein vaarallisen näköisesti, mitenhän tuossa vielä käy, ihan hirvittää!
• Sitten on töihin meneviä ihmisiä ja eläinten kanssa liikkuvia. Eläimiä katsellaan lasten kanssa innokkaasti, voi kuinka meillä haluttaisiin kovasti koira. Sellainen terapiakoira, jonka kanssa myös lapset pärjäisivät.

Samalla koetan herätä tähän päivään, välillä huomioin lapset ja puolison, jotka valmistautuvat myös päivään. Jokaisella on omat rutiinit aamuisin. Silti ollaan usein kaikki samaan aikaan eteisessä lähdössä. 

Ihanan tuttua ja turvallista. Mukava seurata kaikkia aamuisin. Toisinaan ollaan kaikki ihan väsyjä, sitten kaikki vaeltaa hiljaa ja mumisten, yleensä kyllä ollaan hyväntuulista porukkaa, joskus on ärsyttäviä aamuja, niin varmasti kaikilla.

Itse tykkään hitaista aamuista, täytyy olla riittävästi aikaa. Yleensä 1-1,5h ennen lähtöä. En tykkää kiireestä, enkä tarkoituksella halua edes luoda sellaista.

Kun vihdoin pääsen työpaikalle, laitan vähän fiiliksen mukaan musiikkia soimaan ja aloitan tietyin rutiinein valmistelemaan päivän juttuja. Musiikki joko rauhoittaa tai piristää ja tekee hyvän mielen. Yleensä työskentelen melko hämärässä ja olen luonut työpaikastani rauhallisen ja turvallisen paikan, jossa minulla itsellä on hyvä olla, sekä asiakkaiden on mukava tulla. Haluan,  että kaikilla on joku paikka, jonne tulla omana itsenään rauhoittumaan.

Kuormitun tietyissä olosuhteissa valtavasti, josta seuraa eritoten päänsärkyä ja turhaudun, toisinaan liika kuormitus johtaa rytmihäiriöihin. Liian valoisa, meluisa ja kiireinen ympäristö, sekä vahvat tuoksut ovat todella kuormittava ympäristö.

Asiakkaat ovat kyllä tykänneet, välillä jutustellaan ja välillä nautitaan huoneen ja musiikin tuomasta rauhasta. Välillä taas soi iskelmä ja voi kuinka monella alkaa tanssijalkaa vipattaa, samalla he heräävät eloon. Silmät loistavat ilosta ja mitä ihania tarinoita ja muistoja tietyt kappaleet tuokaan mieleen.

Arvostan, että saan kuulla heidän tarinoitansa, muistoja, kuulumisia, ajatuksia, ilot ja surut, mitä milloinkin mielen päällä onkaan. Kaikista keskusteluista saan itsekin, joskus tietoa, joskus viisautta, joskus asiat saa uusia perspektiivejä, joskus on muuten vain kiva jutustella. Harvoin onneksi jää ikävä mieli, vaikka kuulisi ikäviäkin tarinoita. Joskus taas itse voi jakaa tietoa, neuvoa ja vertaistukea asioihin. Monipuolisesta työhistoriasta, koulutuksista ja elämänkokemuksesta on monenlaista hyötyä.

Joka tapauksessa nautin työstäni, joka päivä on kiva lähteä töihin. Jokainen päivä on erilainen, jokaisen päivän saan itse suunnitella mieleisekseni. Saan päättää työajat, lomat ja kuinka pitkiä taukoja pidän. Ihana vapaus. 

Ainoita miinuksia yrittäjyydessä on tulot, sekä yrittäjien kustannukset, mutta en jaksa niistäkään stressata. Kunhan kaiken tärkeän saa maksettua, niin sitten pärjää. Vaikka olisihan se kiva, jos puskuriakin jäisi.

Luotan siihen, että kyllä kaikki asiat aina järjestyvät, tavalla tai toisella.